Tervetuloa uusi minä

Tässä tulee nyt vähän kertausta jo aikaisempaan postaukseen. Kerron silti. Liikkuminen ei aina ole helppoa, välillä tulee takapakkia. Niin minullakin. Vammoilta ja rasituksilta ei aina voi välttyä  ja ikäkin voi tuoda rajoitteita. Osan vammoista olisin voinut välttää rauhallisemmalla aloituksella ja oikeanlaisella opastusella, mutta silloin on taottava kun rauta on kuuma. "Mulle heti kaikki nyt" luonteella nyt vaan tehdään heti täysillä ja isoilla painoilla, tai sitten se jää kokonaan tekemättä. Virheistä opitaan matkan varrella (toivottavasti). Aloitin kahdeksan vuotta sitten liikunnan aivan nollalukemista, mutta onneksi työni piti ja pitää liikkeessä. Askeleita tuli päivittäin edes jonkin verran. Kaikki lähti liikkeelle kävelylenkeistä, nillä oli hyvä aloittaa. Painoa oli silloin rapiat kahdeksankymmentä, joten kävely oli myös polville se paras liikuntamuoto silloin. Kävelylenkit olivat ensin noin tunnin mittaisia ja joka toinen päivä. Tätä jatkui jonkun aikaa ja

No niin, neljä viikkoa takana. Paino ei juurikaan ole tippunut, vaan paremminkin noussut. Ei hätää, ote ei ole lipsunut. Tää on vaan välillä tälläista välillä. Olen siis pitänyt sokerittoman ja vehnäjauhottoman linjan. Herkkupäivä on kuitenkin pidetty, mutta sipsien sijaan teinkin kasviksia dipattavaksi. Uutuutena maistoin paahdettuja ja suolattuja kikherneitä. No jaa, ei ne suolapähkinöiden veroisia ollut. Nameista en kuitenkaan ole kokonaan luopunut, joten suklaata nautin saksantuliaisten ja uutuuspatukan muodossa. Ne jumalottoman kokoiset mässypussit jätin kuitenkin kaupan karkkihyllylle. En tiedä oletteko huomannut, kuinka paljon karkkipussien koko on isontunut vuosien varrella. Ja niitä isompia pusseja on suurin osa kaupan valikoimasta. Mutta minäpä olenkin alkanut pongailemaan uutuuskarkkeja, yritän siis löytää aina jotain uutta maistettavaa. Viikonloppuna kokeilin vehnäjauhotonta ja sokeritonta leipomista. Pojan kokkailessa muille Runebergin torttuja, tein itse oman ve

No niin, nyt täytyy kyllä sanoa, ettei tämä terveellinen syöminen ihan halpaa ole. Kukkaro kevenee nopeasti. Varsinkin näin alussa kaappiin täytyy ostella uusia tuotteita. Siihen eines-laatikkoon ei tarvinut ostaa lisukkeita, kun nälkä lähti sillä pelkällä maksalaatikollakin. Otetaan esimerkiksi makaroni, sen perinteisen makaronin tilalle olen jo aikaisemmin vaihtanut täysjyväversion, joka on tuplasti kalliimpaa. Saatikka se makaroni, jonka ostin kokeeksi tähän vehnättömään ruokavalioon. Vaalea riisi on korvattu tummalla vastaavalla. Tämä sama ilmiö hinnan suhteen koskee lähes kaikkia tuotteita. Sokerijogurtit vaihdoin jo vuosia sitten rahkaan ja taas nousi ruokakorin hinta.  Myös erikoisruokavaliosta joutuu maksamaan huomattavasti enemmän. Minulle, kuten monille muillekkin, tuo laktoosi aiheuttaa vatsaoireita. Itsellä myös juuresten käyttö lisää ruokalaskun loppusummaa. Kiireen takia tulee ostettua pakastekasviksia joita on helppo ja nopea käyttää ruuanvalmistuksessa. Tällä k

Vaakalukema Ja taas yksi viikko takana. Toistaiseksi on sujunut hyvin. Olen nukkunut paremmin ja syönyt hyvin ja olo on sen mukainen. Herkkupäiväkin on pidetty, maltillisesti. Eli hyvä minä, saa taputtaa. Käytiin myös ravintolassa syömässä ja söin kaiken hyvällä omatunnolla ja nauttien, myös vihannekset. Ruuasta on siis lupa nauttia, vaikka kevyempää linjaa pitäisikin. Olen pitänyt lupaukseni, kunnon ruokaa vehnää välttäen. Ja venytykset on myös tullut tehtyä, joten nyt ollaan niin notkeaa että. No ehkä vielä on vähän tekemistä sillä saralla, mutta hyvä alku kumminkin. Tällä viikolla kokeilin erilaisia kotitreenejä.  Käsipainoilla lihastreeniä, keppijumpalla venyttelyjä ja liikkuvuutta, steppilaudalla sykettä nostavaa liikuntaa. On hienoa huomata, että onnistuu se treenaaminen kotonakin. Toi keppijumppa varsinkin yllätti iloisesti, kun seuraavana päivänä oli takareidet ja peppu sopivasti kipeenä. Ei siis todellakaan aina tarvita niitä isoja painoja. Opin tästä sen, että sa

Uteliaana ihmisenä näitäkin oli pakko kokeilla. Saako superfoodeja syömällä supervoimat?Nämä jorinat supefoodeista perustuu omiin kokemuksiin ja siihen miten luulin niiden vaikuttavan minuun. Minusta on kiva kokeilla uusia juttuja ja toisaalta, ei voi tietää, ennen kuin itse kokeilee. Kokemukseni ovat ihan mutu tuntumaa, koska minua ei ole tutkittu tämän osalta mitenkään. Eka superfood, jota kokeilin oli Maca- jauhe. Sen luvattiin antavan lisää puustia jaksamiseen ja urheiluun. Piti auttaa hormonitasapainon ylläpitämisessä.  Itse en saanut apua jauheesta, en ainakaan huomannut eroa vanhaan. Kolme pussillista join sitä kaakaon kanssa, enkä siinä ajassa tottunut sen makuun. Maistui ihan  lantulta, josta en todellakaan pidä, en edes kaakaon kanssa. Ehkä se ei vaan sopinut minulle. Sitten kokeiluun pääsi MSM-jauhe. Lyhenne MSM tulee sanasta metyylisulfonyylimetaani, joka on rikkiyhdiste. Tätä esiintyy kehossamme luontaisesti. MSM-jauhe pitäisi olla hyvä iholle ja kynsille ja autt

Pähkäilen aina välillä, että tarvitsenko ravintolisiä normaalin ruokavalion lisäksi. Normaalisti en varmaankaan, jos muistan syödä hyvin. Mutta koska ateriarytmi on ollut vähän epäsäännöllinen ja liian yksipuolinen, olen nappaillut pillereitä purkista epäsäännöllisen säännöllisesti. Mielestäni tärkein olisi tuo D-vitamiini. Sitä tarvitaan, kun aurinko ei juurikaan jaksa näyttäytyä. D-vitamiinin sanotaan vahvistavan vastustuskykyä ja luustoa ja se toimii monien sairauksien ehkäisijänä. Tämä siis käyttöön. Monivitamiinit  tarjoavat helpon ratkaisun, kaikki yhdestä pilleristä. Paras ratkaisu on tietysti valita kaikki itselleen tarpeelliset vitamiinit ja kivennäisaineet erikseen, mutta mistä tietää mitä tarvitsee, jos ei sitä tutkita. Joten käyttöön tämäkin. Ainakin kuuriluontoisesti, koska liika on liikaa näissäkin. Monilla on ongelmia suoliston toiminnan kanssa. Itseäkin närästää ja vatsaa turvottaa, joten probiooteista voisi olla apua. Vastustuskykykin voisi parantua. Näitä y

Töissä on kiire, mieli on maassa, stressiä pukkaa. Ja makea maistuu... Näin tunsin joulun jälkeen ja ajattelin edes yrittää tehdä asialle jotain. On toi stressi kumma juttu, kun se vaikuttaa niin erilailla eri ihmisiin. Toiset lihoo, toiset laihtuu, voi olla erilaisia särkyjä, on outoa alakuloa, voi olla univaikeuksia tai sitten vaan väsyttää koko ajan. Lyhytaikaisena stressi on hyvästäkin, se jopa auttaa suoriutumaan tehtävistä. Aluksi se lisää virtaa, mutta pitkittyessään stressi kuluttaa kaikki voimat. Vasta sen jälkeen, kun stressi pitkittyy,  alkaa moninainen oireilu. Pahimmillaan stressi aiheutti minussa sellaisen ylisuorittajan. Kävin ylikierroksilla ja kuntoulukin lähti lapasesta. Sydän hakkasi melkoisilla lukemilla ja uni ei vaan tullut. Sitten ruokakin lakkasi maistumasta. Stressaantunessa kehossa hormonitoiminta häiriintyy ja siitä johtuen esimerkiksi ruokahalu kasvaa ja toisilla  vähenee. Itsellä stressi vaikuttaa eniten nukkumiseen ja unen laatuun, ja se vaikuttaa

Toinen viikko takana. Paino on laskusuunnassa, joten taputukset paikallaan. Energistä oloa yhä odottelen, mutta muten olo on aika bueno. Olen nukkunut paremmin, liekö syynä hiilaripitoisen iltapalan syöminen. Käänsin aamupalan ja iltapalan toistepäin. Tiistai oli vaikein päivä, elimistö huusi sokeria. Päätä särki ja olo oli vetämätön. Lisäsin rahkaan lusikallisen sokeripitoista luumuhilloa. Ehkä se auttoi, kun sen enempää en sortunut makeaan. Yhden aterian olen syönyt joka päivä ja vehnää olen vältellyt. Kokonaan en pystynyt vehnää välttelemään, koska päivänä eräänä sorruin susheihin. Soijakastikkeessa on vehnää, mutta söin silti. Muutenkaan en ole absolutisti tässäkään asiassa. En pidä ehdottomuudesta jos ei ole ihan pakko. Varsinaisesti nälkää en ole kokenut, mutta maha on ilmoittanut näläntunneesta välillä. Se on vaan ilmotellut, että olis ruaka-aika. Aikaisemmin napostelut, ne ohimennen vedetyt huomaamattomat herkut, piti kurinan poissa. Ruokapäiväkirjaa pidin puolitoi

Ja sitten se kokkaaminen. Koska ruoanlaitto ei ikänä ollut se vahvin lajini, se tulee jatkossa varmaan olemaan akilleenkantapääni. Juu, alkuinnoistukseni huumassa tulee tehtyä ja kokeiltu kaikenlaisia ruokia. Ja tästä täytyykin ottaa kaikki oppi irti. Nyt täytyisikin opetella tekemään helppoja, hyviä ja ruokavalioon sopivia ruokia. Olisi sitten valmiina opeteltuja helppoja ruokia, niiden vanhojen tilalle. Muuten tässä käy niin, kun tämä innostus laantuu, että palataan vanhaan ruokavalioon. Nyt tarvitaan hyviä ideoita, joten täytyy kaivaa kaapista pölyttyneet "karppi"opukset ja käydä kirjastosta lainaamassa erilaisia hyvänolon keittokirjoja. Toki netistäkin löytää paljon hyviä ohjeita. Esimerkiksi kebablihan ohjeen olen löytänyt karppaajat.fi sivustolta ja se on jäänyt meidän perheen yhdeksi vakiruuaksi. Vaikka en nyt aloitakkaan karppausta, niin noiden kirjojen ruokaohjeet sopivat hyvin tähän kokeilemaani vehnättömään ruokavalioon. Luin William Davisin kirjan

Polar a300 Millä saan pidettyä motivaatiota yllä tähän kaikkeen liikkumiseen? Tulee aika, kun ei huvitakkaan lähteä liikkeelle. Ja aika, jolloin ruuanlaitto ei jaksais vähempää kiinnostaa. EVVK. Mitäs sitten, mikä avuksi? Olen ajatellut palkita itseäni juuri näillä minun "motivaattoreilla". Eli kaikki mikä auttaa pitämään liikkeessä on hyvästä. Oli se sitten uusi urheilukello, Fit-lehti tai kasvisruokakirja. Onhan näitä, mutta mikä on se minun (tai sinun) seuraava juttu. Minun ehdottomasti yksi parhaista laitteista on aktiivisuusmittari ranteessa. Se kulkee lähes aina mukanani. Tällä hetkellä ranteessani komeilee Polarin A300. Onhan se iso ja ruma, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan. Tykkään. Siitä näkyy päivittäinen aktiivisuuteni ja viikottaiset treenit. Ja unen määrää voi ja kannattaa seurata. Askeleitten todenperäisyydestä en ole varma, koska aika isoja askellukemia näyttää työpäivän osalta. Teen paljon käsilläni töitä ja epäilenkin laitteen laskevan nämäkin

Viikon jälkeen olo on ollut vähän energisempi. Tiistainna kuitenkin iski pieni takapakki. Voimat vähissä ja päänsärkyä. Mahaakin vähän kivisti. Tosin tämä todennäköisesti johtuu huonosti nukutusta yöstä. Tai sitten elimistö huutaa vaan sokeria. Joulunajan (ja syksynkin) runsaan suklaan ja muun makean jälkeen elimistön on ehkä vaikea tottua tähän yhtäkkisen sokerittomuuteen. Olen syönyt todella vähän hedelmiä, joten luontaisetkin sokerit on tullut lähinnä maitotuotteista. Täytyy varmaan tietoisesti vähän lisätä hedelmien syöntiä. Muutaman vuoden takaisen karppaus kokeilun jälkeen takaraivoon on jäänyt "peikko" hedelmien suurista hiilaripitoisuuksista. Hedelmät sisältävät kuitenkin myös hyviä aineosia, kuten kuituja ja vitamiinejä. Ehkäpä tämän päivän eväisiin laitan rahkan lisäksi omenan. Tästä tullaan myös siihen, että kuinka vaikea on muuttaa jo totuttuja ruokailutapoja. Ja kuinka helppo onkaan palata siihen vanhaan jo tuttuun juttuun. Ja tämä  tapahtui aivan huoma

Ei tässä kyllä romanttisia illallisia olla valmistettu. On opeteltu tekemään tavallista arkiruokaa. Ruokaa, jota helppo tehdä ja mikä valmistuu vaivatta. Nopeus on valttia. Hyvä maku on plussaa. Mikään gourmentkokki en ole ennenkään ollut, joten yhdesä yössä ei sellaiseksi synnytä. Yhden päivän ateriat: Aamu alkoi perinteisesti rahkatuorepuurolla: 100g rahkaa 1,5 dl ProPud pirtelöä 1 dl kaurahiutaleita Lounaaksi söin Jauhelihapastaa: Naudan jauhelihaa 10% Kikhernepastaa Paseerattua tomattia Mausteita ja Lisukkeena coleslaw salaatti Töissä ( 2 taukoa) 2 rahkaa ja ProPudia8 Iltapalana nautin lämppäreitä, eli 2 lämmintä voileipää : 2 siivua 100% kauraleipää Kinkkuleikettä 2 Oltermanni siivua Tomaattia Ruokaäiväkirja osoitti, että suunnitelmien mukaan on menty. Hienoa tässä alkuprojektissa on se, että olen löytänyt ruuanlaiton uutena harrastuksena. Nyt olen useampana päivänä kokeillut uusia reseptejä. Ruokia, joissa käytetään rohkeammin mausteita ja kas

Nyt kun on päästy alkuun, on hyvä kartoittaa vähän tavoitteita ja korjattavia asioita. Päätös elämäntapojen muuttamisesta tuli tehtyä ehkä kuitenkin enemmän tuon vyötärölle kertyneen ylimääräisen vararenkaan toimesta. Asioita tarkemmin mietittyäni, löysin monta hyvää syytä muuttaa nykyisiä elintapojani. En kuitenkaan ajatellut korjaavani kaikkia kerralla, mutta jos  vaikka pienin askelin saisi muutosta aikaiseksi. Tässä tavoitekarttani, joka saattaa muuttua tässä matkan varrella. On  kuitenkin hyvä olla tavoitteita mihin pyrkiä. Näihin minun olisi hyvä kiinnittää huomiota: - Säännöllinen oikea ruokailu - Vihannesten ja kasvisten lisääminen - Valkoinen vehnäjauho pois - Sokerit vähemmälle - Napostelu - Herkut - Liikunta säännöllisemmäksi - mutta ei liikaa ( välillä on menny överiksi) - Liikuntaa monipuolisemmaksi, venyttelyjä ja liikkuvùtta enemmän. - Uni, uni ja vielä kerran uni. Tämä on minulle tärkein jaksamisen kannalta. Nyt on viikko takana ja yksi "oikea&qu

Onko tässä mitään järkeä. Kiusata nyt tuttua ihmistä. Helpompaa olis vaan jatkaa entiseen malliin. Totuus on kuitenkin se, että paino on ollut koko ajan nousujohteinen tämän kaksi vuotta. Alkuun pömsähti heti reilusti 8 kiloa täydellisen liikkumattomuuden takia ja sitten pikku hiljaa toinen mokoma lisää. Vaatteiden koko nousi ensin numeron ja sitten toisen ja yhtäkkiä vaatekaappi oli täynnä kutistuneita vaatteita. Hiivatin kuivausrumpu! Kyllä se harmittaa. No uusia vaatteita saa kyllä kaupasta, mutta silti se harmittaa. Mutta toi kokonumero on kuitenkin sivuseikka. Enemmän kuitenkin harmitti hyvän ja enerkisen olon häviäminen. Lenkille lähteminen oli aina vaan vaikeampaa ja yleinen voimattomuus lisääntyi.  Ei vaan enää huvita. Mikään. Jatkuva närästys alkoi vaivata. Mitä tuhdimpaa ruokaa, sitä tukalampi olo. Mitä enemmän makeaa, sitä enemmän sitä kaipaa. Suklaata, karkkia, pullaa...kaikki käy. Lääkepurkin kansi aukesi yhä tiheämpään tahtiin. Ehkä tässä on jo muutama t

Hei kuka viittii kirjata kaikki syömiset ylös. Sehän vie aikaa ja aika on rahaa. Mutta hei! raha ei merkitse kaikkea,  terveys menee kaiken edelle. Otin nyt kuitenkin näin aluksi käyttöön FatSecretin ruokapäiväkirjan. Toimii muistuttajana ja kertoo vähän syömisen laadusta. Sovellus on muistutellut punnituksista jo yli vuoden ajan tasaisesti muutaman kerran kuukaudessa. Lukemaa ei vain ole kukaan kirjannut ylös. Mutta jos nyt... En seuraa niinkään kaloreita, vaan hiilareitten, protskujen ja rasvojen suhdetta. 30%/30%/30% on mulle aika hyvä ja loput 10% vapaasti mihin osioon vaan.  Tämän totesin jo edellisellä kerralla. Tarkoitus ei ole kirjata ruokia loppuelämän ajan, vaan hetkellisesti kurin palauttamiseksi. On niin monta laihdutuskuuria takana, että sitä muistaa jopa ruokien kalorimäärät ja pisteet. En halua laskea kaloreita, vaan oppia  itselle sopivan lautasmallin. Ja tällätä siihen ruokaa josta pidän ja joka sopii minulle. Tällä kertaa en ajatellut kokeilla mitään er

8 vuotta sitten aloitin ihan nollasta. Olin täydellinen sohvaperuna. Aloitin ihan peruskävelyllä. Ja tähän innostus lähti, kun seurasin vierestä kun mieheni lähti lenkille veljensä kanssa, kyllä minä kun muutkin ajattelulla. Päivästä toiseen joku patisti ja houkutteli lenkille...ja kävelylenkkien pituudet kasvoivat. Aikaa kului noin puoli vuotta ja naps! Liikunnasta oli tullut tapa. Sen jälkeen lenkkeily alkoi maistua hyvältä, eikä enää tarvittu pakollista lenkkikaveria. Saatoin lähteä  myös yksin kävelylle. Ilman näitä lenkkikavereita liikkuminen olisi jäänyt sohvan ja jääkaapin välille. Joten iso KIITOS molemmille. Ja edelleenkin otan mielummin lenkkikaverin mukaan, kuin menen yksin. Nälkä kasvaa syödessä, joten mukaan tuli voimaharjoittelu ja juoksu. Näillä mentiin kuusi seuraavaa vuotta. Parhaillaan vedin seitsemän leukaa ja juoksin kympin lenkin. Ja välillä kuntoulu meni vähän överiksikin. Pieniltä liikunnan aiheuttamilta kiputiloiltakaan ei vältytty ja välillä pi

Mistä saa motivaation tähän kaikkeen? Entä aika, miten se riittää? Elämäntaparemontti vaatii aikaa, vaikka joku muuta väittäisi. Mä tiedän tämän, koska olen onnistunut kerran ja epäonnistunut ainakin 100 kertaa. Teen kaiken satalasissa, jos vaan asia kiinnostaa ja on mieleinen, joten alku varmaan menee hyvin ihan sen avulla. Mutta, mutta entäs sen jälkeen? Etsinkö kuvakansiosta muutaman vuoden takaisen kuvan itsestäni vai olisiko noi tavoitefarkut hyvä kaivaa kaapista esille? Niitä muuten riittää, vaikka osan jo hävitinkin.  Ekalla kerralla asiat lähti rullaamaan itsestään. Ensin tuli kävelylenkit ja paino  lähti laskemaan vähän kerrallaan. Siitä innostuneena erilaiset ruokavaliot alkoi kiinnostamaan. Tuli kokeiltua kaikkea mahdollista karppauksesta superfuudeihin. Ja rahka, siitä tuli päivittäinen herkku. Sen ehti syödä 12 minutin kahvitauolla, kun ruokataukoa ei työpäivän aikana ole. Löytyi sopiva keskitie terveellisen ruokavalion ja herkkujen kesken. Liikunta p

No niin...sama vanha fraasi: uusi vuosi ja uudet kujeet. Tai tässä paremminkin kertauksen kertauksesta. Kuinka ihminen joka tietää niin paljon terveellisestä ruokavaliosta voi syödä itse niin epäterveellisesti. Toisaalta kuitenkin luulin syöväni terveellisesti, mutta vaakan lukema näyttää toista. 15 kiloa kahdesa vuodessa. Ja vaikka kuntoilen kohtalaisesti, niin lukema ei ole lihaksien aiheuttamaa painon nousua. Tiedän heikkouteni ruokatavoissani. Niitä on kaikki pienet napostelut päivänmittaan... ihan vaan ohimennen huomaamatta. Ateriarytmi, no se on jokseenkin kunnossa. Kuin vaan pystyn sitä epäsäännöllisten työaikojeni vuoksi noudattamaan. Syön aamulla ja monta pientä ateriaa päivässä. Lämmin ruoka on jäänyt välillä vähälle, kun en ole itselle viitsinyt erikseen valmistaa ja eineksistä en juurikaan pidä. Muu perhe kun syö yleensä eri aikaan kuin minä itse. Tähän olisi tultava muutos ja tästä voisi tämän matkan aloittaa. Edes yksi kunnon ruoka päivässä unohtama