Miksi kiusata itseään




Onko tässä mitään järkeä. Kiusata nyt tuttua ihmistä. Helpompaa olis vaan jatkaa entiseen malliin.

Totuus on kuitenkin se, että paino on ollut koko ajan nousujohteinen tämän kaksi vuotta.

Alkuun pömsähti heti reilusti 8 kiloa täydellisen liikkumattomuuden takia ja sitten pikku hiljaa toinen mokoma lisää.

Vaatteiden koko nousi ensin numeron ja sitten toisen ja yhtäkkiä vaatekaappi oli täynnä kutistuneita vaatteita. Hiivatin kuivausrumpu! Kyllä se harmittaa. No uusia vaatteita saa kyllä kaupasta, mutta silti se harmittaa.

Mutta toi kokonumero on kuitenkin sivuseikka. Enemmän kuitenkin harmitti hyvän ja enerkisen olon häviäminen. Lenkille lähteminen oli aina vaan vaikeampaa ja yleinen voimattomuus lisääntyi.  Ei vaan enää huvita. Mikään.

Jatkuva närästys alkoi vaivata. Mitä tuhdimpaa ruokaa, sitä tukalampi olo. Mitä enemmän makeaa, sitä enemmän sitä kaipaa. Suklaata, karkkia, pullaa...kaikki käy. Lääkepurkin kansi aukesi yhä tiheämpään tahtiin.

Ehkä tässä on jo muutama tarpeeksi hyvä syy muutokseen.




"Ensimmäinen askel johonkin suuntaan on myös aina päätös ettet aio jäädä siihen missä olet.— John Pierpont Morgan

Kommentit

  1. No niin leikkaa - liimaa toiminto petti taas. Sama teksti tuli kahteen kertaan. Kirjoitan tätä blogia samsung- puhelumella. Joten kirjoitusvirheitäkin voi esiintyä.
    Nyt korjattu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ympäristön vaikutus muutokseen

Tulossa jäätelökesä

Polar Ignite, uusi ystäväni