Tapojensa orja?
Tai sitten elimistö huutaa vaan sokeria. Joulunajan (ja syksynkin) runsaan suklaan ja muun makean jälkeen elimistön on ehkä vaikea tottua tähän yhtäkkisen sokerittomuuteen.
Olen syönyt todella vähän hedelmiä, joten luontaisetkin sokerit on tullut lähinnä maitotuotteista. Täytyy varmaan tietoisesti vähän lisätä hedelmien syöntiä.
Muutaman vuoden takaisen karppaus kokeilun jälkeen takaraivoon on jäänyt "peikko" hedelmien suurista hiilaripitoisuuksista. Hedelmät sisältävät kuitenkin myös hyviä aineosia, kuten kuituja ja vitamiinejä. Ehkäpä tämän päivän eväisiin laitan rahkan lisäksi omenan.
Tästä tullaan myös siihen, että kuinka vaikea on muuttaa jo totuttuja ruokailutapoja. Ja kuinka helppo onkaan palata siihen vanhaan jo tuttuun juttuun. Ja tämä tapahtui aivan huomaamatta.
Ei ollut ollenkaan vaikeata palata siihen, että tauolla otti pullan kahvin kanssa. Ja toisella tauolla toisen pullan. Ostoskorista löytyi yhä useammin suklaapatukka tai kaksi. Sipsejä, vehnäleipää ja monenlaisia herkkuja tuli kotiin kannettua. Ostoslistalla oli yhä vähemmän kasviksia ja vihanneksia.
Vaikka en edelliselläkään kerralla ollut millään "kuurilla", niin alitajuisesti ja osin tietoisestikkin välttelin tiettyjä ruokia. Suklaan pyrin ostamaan tummempana, leipä ei ollut jokapäivästä, jogurtit sellaisenaan olivat liian makeita ja korvasin osan vehnäjauhoista täysjyvä tuotteilla.
Tuon edellisen lisäksi reilusti liikuntaa, niin paino ja hyvä olo pysyi pitkään ennallaan. Vaikka sallin itselleni pullan välillä, karkkia viikonloppuna ja oluttakin upposi. Mutta liika on liikaa. Ja se näkyy vaakan lukemassa.
Nyt kuitenkin toivon ja uskon lujasti, että myös palaaminen tuohon terveellisempään ruokavalioon kävisi hiukan helpommin. Onhan nuokin tavat oltava tuolla jossain muistin syövereissä tallessa. Osa tästä on siis vanhan kertausta.
"Hyvin usein voittajat ovat häviäjiä, jotka päättivät yrittää vielä kerran.."
Kommentit
Lähetä kommentti