Melkein vuosi takana

Uusi minä aloitti tammikuussa. Lupasin niin syödä vihanneksia ja terveellisesti, lupasin niin syödä oikeaa ruokaa, taisin luvata lisätä liikuntaakin.

No kuinkas kävikään? No liikkuminen on pysynyt, lisännyt en ole. Ehkä nyt viimeisinä viikkoina buusti onko ollut parempi ja lenkkeily on oikeesti tuntunut mukavalta. Salilla käynti on jäänyt minimiin, mutta sekin on käynyt jo mielessä...

Säännöllinen oikean ruuan syöminen ei vaan tahdo onnistua, itselle ei vaan viitsi tehdä ja koko perhe syö vain noin 2  kertaa viikossa yhdessä. Minun vapaapäivinä. Niistäkin välillä luistetaan, kun ollaan tien päällä tai shoppailemassa tavarataivaissa, jolloin on turvattu siihen roskaruokaan, pitsaan tai hampurilaisiin.

Säännöllinen syöminen on kuitenkin pysynyt, vaikka ruokatuntia töissä ei olekkaan. Joka kahvitauko syön jotain, rahkaa, salaattia tai einesruokaa. Yleensä rahkaa. Ja aamupalan syön aina. Jos ei tuorepuuro tai rahka-aamiainen maistu, niin smoothie menee aina.

Mutta ne vihannekset ja juurekset, ja jopa hedelmät, ne vaan jää liian vähälle ruokavaliossa. Se on kyllä se isoin Akilleen kantapää. Kyllä ei oo väriä näkynyt lautasella.

Mutta ei hätää, aina voi aloittaa alusta...joka maanantai. Niin nytkin.

Kakut ja karkit ovat myöskin maistuneet luvattoman usein, hyvästi karkkipäivä. Mutta tähän pitää tulla muutos, oikeesti.

Aika jännä, kuinka sokeriin ja makeuteen tottuu nopeasti takaisin. Ja kuinka hyvältä se maistuukaan taas. Ja pullat ja kakut, on ne vaan niin hyviä ja itsestäni on löytynyt taas pieni leipuri. Ja tekeleet ovat jopa onnistuneet ihan hyvin, kun ei ole yrittänyt tehdä niistä mitään "vähän terveellisempiä".

Loppukesästä minusta tuli mummo, ja mummonhan saa olla vähän pyöreä. Painostani en olekkaan ollut huolissani ja se onkin pysynyt suunnilleen samana. 

Tekemistä riittää kyllä ruokavalion viilaamisessa terveellisempään suuntaan, saadakseni lisää virtaa ja että jaksaisin olla aktiivinen mummo. 

Tiedän ja olen kokenut, kuinka oikeanlainen ruoka auttaa jaksamaan ja antaa enemmän buustia arkeen. Mutta yllättävän vaikeaa on toteuttaa terveellistä ruokavaliota, kun on päässyt herkkujen makuun. 

Tällä hetkellä tieto ja motivaatio ei oikein ole kohdannut. Tietoa on, mutta motivaatiota ei....

Nyt luulis, että olen luovuttanut. Mutta hei, en ole. Laihtumisen suhteen ehkä, mutta terveellisempiin elämäntapoihin pääsen kyllä. Onhan tässä aikaa....koko elämä.