Retkeilyä, retkeilyä...

Nyt kesän alkaessa kaikki aika on kulunut pihatöiden ja ulkoilun merkeissä. Syömistä ei ole juurikaan ehtinyt miettiä, joten syöty on, mitä kaapista ja repusta on löytynyt.

Kesä alkoi kerta rysäyksellä ja kaikki vapaa-aika on kulunut ulkona. Juu, en ole maannut auringossa vaan heilunut lapion tai vasaran kanssa. Aurinko herättää aikaisin aamulla, joten paljon ehtii päivän aikana. Aktiivisuusmittari näyttää riittävän isoja lukemia ilman lenkkeilyä.

Vapaalla taas retkeily on vienyt kaiken ajan. Mutta on se vaan niin hienoo...
Tässä kuitenkin vähän teille retkeilyn ei niitä hienoimpia hetkiä.

Muutama vuosi sitten aloitimme tämän retkeilyn/ vaeltamisen ja elämä opettaa tässäkin.

Rinkat pakattiin ja auto suuntasi kohti Kolia. Eka yö teltassa ja pari yötä varaustuvissa. Rinkkaan päätyi sellainen kympin maksanut festariteltta pressun kanssa. Juu, ei toiminut. Kaikki kastui. Onneksi joku alitajunta käski pakkaamaan toiset makuupussit autoon, joten reissu jatkui.

Siinä rinkkaa uudelleen palatessa kiireessä vaihtosukat ja -kalsarit jäi auton ikkunalaudalle. Niitäkin olisi tarvittu. Mutta olihan sitten useammat puhtaat sukat odottamassa reissun jälkeen.

Toiselle reissulle lähettiinkin sitten jo paremmalla teltalla ja tämä pitikin vettä. Matka suuntautui Helvetinjärvelle ja niin ihanan kolean ja sateisen kesäyön saimme nukkua koko alueella ihan itsekseen. Onneksi matkaan otettiin tyttäreltä lainaan untuvamakuupussit, katsomatta ollenkaan mukavuuslämpötiloja. Juu miehelleni oli kolmen vuodenajan pussi ja mulle joku kesäpussi. Arvatkaa vaan kumpi paleli.

Lappiinkin oli päästävä, kun toi Lapin hulluus on iskenyt. Ja vettähän löytyy aina ja joka paikassa virtaavissa tunturipuroista, joten ei sitä niin paljon mukana kannata kantaa. No juu, ei sitä vettä aina löydy. Koko päivän vaellus reilu puolella litralla vettä naamaa kohti. Arvatkaas maistuiko kylmä olut illalla?

Ja sitten toi suunnistaminen, miten tälläset ihmiset, jotka eksyy joka paikassa, omassa lähimetsässäkin, pärjää luonnossa. Hyvin riittää maastokartta puhelimessa, vai riittääkö? No eipä kannata lähteä ilman paperi karttaa liikenteeseen, kun noita katvealueita tuntuu olevan ihan riittävästi.

Nyt tässä keväällä ostettiin GPS, jotta löydetään aina perille ja vähän eksymisenkin varalle. Ajateltiin sitten vähän päivittää karttasovellusta, kun netistä saa niin helposti sen tehtyä. Aikani sitä päiviin ja hetken päästä ei ollut kartan karttaa koneessa. Mutta komeasti näytöllä komeili piste missä ollaan, valkoisella pohjalla. Suunnista nyt siinä sitten. No asia saatiin korjattua, mutta apua tarvittiin.

Sitten vielä tähän loppuun pieni vinkki. Kun lähdet johonkin kansallispuistoon, älä laita mapsiin osoitteeksi esim. Helvetin kansallispuisto, koska voit löytää itsesi ihan kirjaimellisesti keskeltä puistoa autolla. Kannattaa katsoa sen parkkipaikan osoite, mihin haluat autosi pysäköidä.

Tälläistä on retkeily välillä, usein kuitenkin kaikki menee hyvin ja maisemat ovat mitä parhaimmat. Kaikkien näiden ja monien muidenkin kommellusten jälkeen edelleen tahdon luonnon rauhaan. Tämä on stressin poistoa parhaimmillaan. Liikuntaa tulee siinä samalla, mutta ruuasta ei kannata tinkiä. Nokipannukahvi kahvit tarvitsee seurakseen hyvät eväät.

"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.
Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt."