Kesän kynnyksellä...


Nyt kesän kynnyksellä, luonto puhkeaa kukkaan, niinkuin minäkin. Tosin en kyllä syömisen kannalta. Hyvät  ruokatottumukset ovat täysin ja tyystin unohtuneet ja tilalle on tullut liikaa helppoa einestä, rahkaa ja kaikkea makeaa.

Eli terveelliset tavat eivät siis ole juurtuneet vielä tuonne alitajuntaan. Eli nyt kävi taas niin, kun ei mieti mitä syö, niin syö mitä syö. Ei ole ollut ruokaa eväänä läheskään joka päivä, rahka on vaan niin helppo ja nopee vetää 12 minuutin kahvitauolla.

Myös makea on ruvennut maistumaan kevään kaikenlaisten juhlien myötä. Nyt maistuu jo arkenakin herkku kuin herkku. Olisi siis ryhtiliikeen paikka.

Tekosyitä kyllä löytyy, mutta totuus on kuitenkin se että annoin taas periksi helpolle ja hyvälle syötävälle. Kiireen keskellä on vaan niin helppo unohtaa kaikki jo opittu ja palata vanhaan. Mutta onneksi mieli on virkeä ja energiaa taas riittää. Ihana, ihana aurinko.


Toisaalta olen päässyt yli myös ikuisesta laihduttamisesta, tällä hetkellä olo on hyvä ja  hyväksyn itseni juuri tällaisena. Vaikka tuo paino ei olekkaan tippunut juuri ollenkaan. Tavallaan tähän olen pyrkinyt, paino pysyy paikallaan itsestään, syömisiä juuri miettimättä.

Toki edelleen täytyy aina vähän muistuttaa terveellisestä ruokavaliosta ja vihannesten syömisestä. Tuo sokeri kun tahtoo ottaa niin helposti vallan ruokaympyrästä, jos pelkän mielitekojen mukaan syö. Ja tämä on minulle se isoin Akilleen kantapää, sokeri.

Liikuntaa näin keväällä tulee onneksi luonnostaan pihatöiden takia ja lenkkeilykin on alkanut taas maistumaan. Liikunnan takia en olekkaan ollut nyt huolissani, kun aktiivisuusmittari  kertoo ihan ok lukemia.



Lämmin kesä, aurinkoa ja jäätelö. Nyt täytyy nauttia täysillä näistä helteistä, ilman omantunnon tuskia syömisestä.


Kesä on koti auringon,
helle on sen serkku.
Oi tätä aikaa ihanaa,
on jäätelö kaikkien herkku.
– Kati Söderberg –















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ympäristön vaikutus muutokseen

Tulossa jäätelökesä

Polar Ignite, uusi ystäväni