Aina ei vaan jaksa...


Voi tätä elämää ja muutosta. Kuinka hienoa olisi aina kirjoittaa, että kyllä onnistuu. No ei vaan onnistu, eikä ainakaan koko ajan jaksa.

Kyllä vaan, liikkuminen ei oikein jaksa kiinnostaa. Ja syömisen kun kanssa on vähän niin ja näin. Makea maistuisi enemmän ja enemmän, vaikka sokerin vähentäminen oli tarkoitus. Nyt huomaan pitkän viikonlopun ja sen aikaisen herkuttelun jäävän päälle.

Taas pitäisi pitää pieni kurinpalautus tuon sokerin ja vehnäjauhonkin syömisen kannalta. Vehnäjauhojen käytöstä  huomaan selvän yhteyden noihin minua riivaaviin vatsavaivoihin.

Syömisen perusteet on aika hyvällä mallilla. Kasviksia ja hedelmiä tulee syötyä enemmän. Jos ei nyt ihan puolta kiloo päivässä, niin enemmän kuin ennen. Ruuanlaitto ei vaan edelleenkään oikein kiinnosta muulloin kuin vapaapäivänä. Joten arkiruokana on usein toiminut einekset, ne äitientekemät. Niistä eritoten salaattiannokset, kasviskeitot ja nyt uutena tuttavuutena Saarioisten Balanssi -annokset ja 5 vaille valmiit ruuat. Näissä on mukana ne vihannekset tai kasvikset. Joten ei kai noi ihan huonoimmasta päästä ole.

5 vaille valmis


Enemmän kuitenkin huolestuttaa liikkumisen ilon kadonneen. Ikiliikkuja on pysähtynyt. Tuntuu kuin todellinen kevätväsymys painaa päälle. Onneksi noi hyvät ilmat saa edes vähän liikkumaan ulkona. Luonto herää ja toivottavasti minä sen mukana.

Tässä olikin taas ajatuksia parin viime viikon tunnelmista. Nyt vaan täytyy laittaa toi herkuttelu kuriin ja jalat liikkuun, niin kyllä se taas tästä alkaa rullaamaan.

Aurinkoista kevättä kaikille.

"Hyvin usein voittajia on häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran"







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ympäristön vaikutus muutokseen

Tulossa jäätelökesä

Polar Ignite, uusi ystäväni