Viikkoja takana 12

Tässäpä vähän mietteitä tästä matkan varrelta. Matka on pitkä ja olen vasta alussa, mutta vuoden alusta asti, siis lähes kolme kuukautta, olen yrittänyt saada ruokailutottumuksia kuntoon. Olen onnistunut tässä vaihtelevalla menestyksellä.

Tiesin, ettei tämä ole helppoa, mutta yllätyin kuinka hidasta tämä muutos on. Edellisellä kerralla tämä kaikki meni vähän kuin itsekseen, mutta nyt täytyy tietoisesti tehdä koko ajan työtä elämäntapamuutoksen eteen.

Juu, olen lisännyt vihannesten ja kasvisten syöntiä. Alku innostuksen jälkeen täytyy todeta, että vähän saisi monipuolisemmin syödä noita kasviksia. Kovasti tuntuu maistuvan vain nuo tutut ja helpot kasvikset että vihannekset. Porkkana, kesäkurpitsa, pakastevihannekset, salaatti ja tomaatti, kohta vaan kyllästyy näihinkin. Vatsakin, mokoma, rajoittaa tuota syömistä, kun muutamat vihannekset eivät vaan sovi mulle.

Syön lisäksi marjoja jonkin verran, mutta hedelmät jää vieläkin aika vähälle. Luulisi hedelmien lisääminen ruokavalioon olevan helppoa, mutta joku nyt tökkii. Banaani on muutaman kerran ollut eväänä, mutta muuten...

Olenkin miettinyt, että onko tämä luontaista, kun hedelmät ei oikein maistu. Kyllähän makeiden hedelmien luulisi maistuvan tälläiselle herkkupepulle, kun sokerikaan ei viikolla kuulu juurikaan ruokavalioon. Vai onko se opittua, peikko vähähiilariselta ajalta? En siis niistä tietoisesti kieltäydy, ei vaan tee mieli niitä. Jotenkin lähes kaikki hedelmät ovat niin hapokkaita, vai miten sen nyt selittäisi.

Muuten ruokailun on ollut säännöllistä ja joka päivälle on mahtunut oikea ruoka tai jopa kaksi. En elä enää pelkällä rahkalla ja leivällä. Lautasmallikin on aika kohdillaan, kuten kuvasta näkyy. Tuorepuuro rahkaan tehtynä on aivan ykkösherkku aamuisin. Ja keittoruokia tulee syötyä entistä useammin. Ja ruokaa olen tehnyt useammin ja rohkeammin. Ei se vieläkään mikään lempijuttu tai harrastus ole, mutta uusia makuja on löytynyt.

Vatsani voi paremmin, mutta heti herkuttelujen jälkeen saa aina kärsiä. Tämän kun muistaisi aina etukäteen. Itselle Akilleen kantapää on viikonloput. Silloin tapahtuu lipsumista ja herkkujen syömistä. Taas saa kärsiä viikonlopun jälkeen, ja mietinkin,  kuinka kauan aion lyödä päätä seinään, että opin.

Yleisen väsymyksen ja voimattomuuden vuoksi huomaan luistavani myös liikunnasta. Liekö syynä pitkittynyt flunssa, mutta nyt se on selätetty ja tekosyyt romukoppaan. Tähän liikuntapuoleen täytyy nyt panostaa tietoisesti. Vaikka arkiliikuntani on pysynyt kohtuullisena, niin oikea treenaaminen on jäänyt taka-alalle.

Ei huolta,  kevät tulee ja silloin tiedän myös liikkumisen lisääntyvän luontaisesti. Luonto kun herää, niin Annekin saa lisää virtaa. Nyt jo tuntuu valoa pilkistävän pilvien takaa. Kaamosaika on selätetty...